Kärsiikö joku läheisesi väkivallasta? Onko hän masentunut tai turvautuuko hän päihteisiin? Vai oletko itse väsynyt ja tarvitset tukea, jotta voisit olla läheisesi apuna jatkossakin?

Lue lisää >>

Kun nainen lyö

"En tiedä onko kyseessä varsinaisesti perheväkivalta, mutta äsken mieheni kanssa vitsaillessa hän ei lopettanut härskejä vitsejään ennen kuin läimäisin. 

En edes ajatellut sitä mitenkään pahana asiana, mutta kun hän alkoi tästä mököttää ja kysellä että miksi aina lyön. Voiko nainenkin "hakata" miestään? Itse kyllä ajattelen vain läimäisseeni "vitsinä" kun hänen härskit jutut menivät liian pitkälle... 

Olenko nyt sairas?"

Puhuttaessa parisuhdeväkivallasta, fokus on tavallisesti naisissa, jotka ovat joutuneet puolisoidensa tai seurustelukumppaniensa pahoinpitelemäksi. Toisaalta myös naiset vahingoittavat kumppaneitaan ihan samalla tavoin.


Naiset tekevät nykyään käytännössä katsoen kaikkea mitä miehetkin - he työskentelevät lääkäreinä, juristeina ja raketti-insinööreinä; helikopterilentäjinä taisteluissa; ratsastajina laukkakilpailuissa. Ja fyysisesti pahoinpitelevät puolisoitaan ja kumppaneitaan.

Nainen hakkaa, mutta siitä ei puhuta


"Lähisuhdeväkivallan kasvot ovat yhä miehen kasvot, ja naiset ovat uhreja. Niin se on haluttu nähdä. Se ei kuitenkaan ole totta. On paljon omasta väkivaltaisuudestaan kärsiviä naisia", psykologi Hannele Törrönen Ensi- ja turvakotien liitosta sanoo.


Naisten väkivalta kohdistuu yleensä puolisoon, seurustelukumppaniin tai lapsiin. Se voi olla henkistä väkivaltaa eli mitätöintiä, alistamista ja toisen olemassaolon ja persoonan täydellistä mitätöintiä. Joskus väkivaltaisuus ilmenee kontrollinhaluna ja mustasukkaisuutena. Usein väkivaltaiset naiset lyövät ja repivät miehiään. Lapset kohtaavat esimerkiksi mitätöintiä, alistamista, kurittamista ja lyömistä.



Mitä tehdä kun ei jaksa olla enää äiti?


Olen täysin kyllästynyt äidin rooliin ja äitinä oloon. 

En jaksa innostua lapsien touhuista enkä tekemisistä. Tunnen oloni väsyneeksi ja voimattomaksi. Kotona ollaan vaan jotta saadaan ruuat tehtyä, pyykit pestyä, lapset hoidettua ja kaikki muu siihen lisäksi. Olen täysin kyllästynyt elämääni enkä jaksa sitä enää. Olen hakenut apua neuvolan kautta kolmelta eri asiantuntijalta, yksityiseltä puolen ja tulos on plus miinus nolla. Ei mitään.

 
Tässä istun ja inhoan elämääni, lapsiani ja kaikkea. Mietin usein kuolemaa ja sitä olisiko se ratkaisu? Olen sydänjuuriani myöten sitä mieltä että lapseni eivät ole enää onnellisia kanssani ja että heidän olisi paljon parempi jossain muualla. 
Suutun herkästi ja saatan jopa lyödä kun ärsytyskynnys menee kipurajan yli.

Huudan päivittäin ja käsken lapsia jättämään minut rauhaan. En vaan jaksa olla koko aikaa saatavilla, passaamassa, olemassa.


Ajattelen usein että jos saisin palata ajassa takaisin päin. En tekisi lapsia ollenkaan...en halua tällaista elämää. Olen niin väsynyt eikä minulla ole minua enää. 

Minä olen vain jotain joka suorittaa päivän tehtävät ja toivoo pääsevänsä pian takaisin nukkumaan...ja toivon yön vain kestävän ja kestävän...aamut tulee liian nopeasti. Ja päivät ovat yhtä raadantaa...minulla ei ole mitään omaa. 


Mies on väsynyt tähän ja minä siihen. tämä on raskasta meille kaikille mutta en jaksa enää pyydystää itselleni apua. Masennusta tämä voi olla mutta minut on jätetty täysin yksin hakemastani avusta huolimatta."

Paha olo kohdistuu siihen, joka rikkoo illuusion kontrollista


Väkivalta ei ole naiselle elämäntyylivalinta, Hannele Törrönen sanoo, vaan sen aiheuttaa suuri sisäinen ahdinko. Naisen sisäinen maailma on epäjärjestyksessä. Sieltä löytyy kaaos ja usein suuria menetyksiä. Moni on itsekin kokenut väkivaltaa.


Eräs nainen huomasi, että hänen elämässään oli ollut vain yksi ihminen, joka ei ollut väkivaltainen tai juoppo. Sellaisissa oloissa kasvaneen ihmisen sisällä on valtava turvattomuus.

Aggressiivisuus voi olla keino hallita tunteita Se näkyy esimerkiksi sairaalloisena mustasukkaisuutena.

Nainen kokee tulevansa hylätyksi ja nöyryytetyksi ja pelkää hajoavansa, jos mies vaikka vain katsoo toista naista. Tunne on niin sietämätön, että se purkautuu väkivaltana.



Kasvatus vaikuttaa


"Tyttäreni on nyt 6-vuotias. Läpsin ja retuutin joitakin kertoja hänen ollessaan n. 2-4 v. Tätä paljon pelottavampaa lapselle oli varmaankin kylmä raivo mitä joskus tunsin häntä kohtaan, käyttäydyin kuin häntä ei olisi olemassakaan. 

Silloin olin ainut aikuinen ja aika masentunutkin, minkä ikäväkseni olen tajunnut vasta jälkeenpäin.


"Käyttäydyin kuin häntä ei olisi olemassakaan"


Vieläkin ajattelen tuota aikaa melkein päivittäin enkä pysty koskaan antamaan anteeksi itselleni omaa paskamaisuuttani. Neuvo: hae apua HETI."


Kiltiksi kasvatetun tytön tapa selvitä maailmassa voi olla asioiden hallitseminen ja kontrolli, Törrönen kuvaa. Lasten kanssa asiat eivät mene aina niin kuin itse toivoo, ja käsitys elämän hallinnasta murenee.


Paha olo kohdistuu siihen, joka rikkoo illuusion kontrollista, eli lapseen. Kuormittavassa elämäntilanteessa mielen hauras tasapaino voi murtua. Väkivalta voi silloin olla viimeinen keino hallita elämää. Se estää hajoamasta.


Äidit ovat itsekin tajunneet, että heidän ongelmansa eivät johdu väsymyksestä, eivätkä ne ratkea levolla. He miettivät oikeasti, että 'mikä minua riivaa, kun olen tällainen.

"Tilanne karkasi käsistä"


"Eihän siihen ole mitään oikeutettua syytä miksi löin. hermot meni hänen vänkäämiseen, mutta se ei silti ollut oikein. 


Meillä on muutenkin lapseni kanssa ongelmia, tai ei lapsella vaan minulla. Olen käynyt (ennen tätä lyömistä) puhumassa perhekriisi keskuksessa mutta siellä sanottiin että he eivät voi vastata kysymyksiin, he vain kuuntelevat. Puhuin neuvolassa, mutta täti vain pällisteli ja lässytti.. ei sitä oikeaa apua sieltäkään. Nyt tilanne karkasi käsistä. 


Löin lasta mahaan.. ei tullut jälkeä, mutta löin silti lujaa. Haluan saada apua, miksi sitä on niin vaikea saada?

"Mies katsoi vierestä ja huusi minulle"


"Lapsi kiukutellessaan potkaisi ja potkaisin takaisin. Häntä sattui ja kovaa. Nyt pelkään että teen joskus vielä jotain pahempaa.
Lähdin ulos ja ajattelin jo juosta terveyskeskukseen hakemaan apua mutten jaksanut kävellä sinne asti.


Mies katsoi vierestä ja huusi minulle, tilanne oli aivan kaoottinen. Mutta tiedän ettei mies osaa minua auttaa. Emme saa puhuttua pienemmistäkään asioista. Hän ei osannut sanoa mitään, mutta minua vaivaa. On pakko saada apua, pieni lapseni tarvitsisi paremman, turvallisen äidin.


Mistä voin hakea apua? 

Joudunko luopumaan lapsestani?"


Mitä me naiset sitten voimme tehdä parantaaksemme tapojamme?

Miten tiedostamattoman vallankäytön voi havaita?

- Voi kysyä mieheltä, millaisissa tilanteissa minun kanssani on vaikea olla, Törrönen neuvoo.


- Olen hyötynyt hirveästi kritiikistä, jota miestuttavat ovat minulle antaneet. Sen kuuleminen ei ole ollut kivaa, mutta olen huomannut heidän olevan oikeassa.


Törrönen kehottaa myös tarkastelemaan asioita, jotka arjessa ottavat aivoon, sillä juuri niihin nainen valtaansa kohdistaa.


- Ennen raivostuin siitä, että meidän pojat löhösivät paljon sohvalla. Pohdin, mikä siinä on niin ärsyttävää, 

Törrösen tarkoitus ei ole julistaa miehiä pulmusiksi ja naisia pirttihirmuiksi. Jos mies ei ole lainkaan oma-aloitteinen, nainen joutuu tahtomattaankin potkimaan häntä yhteistyöhön. Mutta ratkaisu ei ole määräileminen vaan keskusteleminen. Törrönen kehottaa luomaan kotiin säännöt - yhdessä.


- On tehtävä sopimus siitä, miten kotona ollaan, sekä tarkasteltava, millaisia sopimuksia tehdään ja miksi. Voi tehdä erilaisia kokeiluja ja katsoa, mikä parhaiten sopii.


Paljastetaan korttimme ja käytetään valtaa avoimesti, keskustellen.

kunnes huomasin, etten itse osannut loikoilla. Olinkin kateellinen.


Kun raivon syy selvisi, ei tarvinnut enää motkottaa löhöäjille. Ei se heidän syynsä ollut, ettei äiti osannut rentoutua. Nykyään Törrösen työtietokoneen näytönsäästäjässä


lukeekin: Lepää, hullu, lepää!

Samaa psykologi suosittelee muillekin.


- Elämä on paljon helpompaa, kun opimme suhtautumaan kodin hulluuksiin huumorilla ja joustamaan suunnitelmissa ja säännöissä.



Oletko kohdellut läheisiäsi väkivaltaisesti? Oletko aiheuttanut uhkaavan ilmapiirin ja pelottanut puolisoasi, lapsiasi tai muita läheisiäsi?

Voit tehdä asialle jotain. 

Aloita ottamalla yhteyttä 

apua tarjoaviin ammattilaisiin.



Demeter - Avaimet naisen väkivaltaisuuteen, 

auttava puhelin väkivaltaisille naisille (09) 756 22260 

(ti - to klo 16 - 18)


Valtakunnallisesta kriisipuhelimesta kriisiapua


Puhelimella voi lähestyä auttajaa myös nimettömänä. 


Puhelinnumero 01019 5202 


Puhelimen aukioloajat

ma- pe 9.00- 06.00

la        15.00- 06.00 

su       15.00- 22.00

Väkivalta-apua -palvelu


Väkivalta-apua palvelu on psykoterapeuttisesti suuntautunut auttamismuoto omista väkivaltaisista toimintatavoista kärsiville. Erityisinä kohderyhminä palvelulla ovat naiset ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, jotka ovat toistaiseksi jääneet ammatillisen avun ulkopuolelle.