Kymmenen myyttiä naisiin kohdistuvasta väkivallasta

marjan.jpegaija2.jpg

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Espoon Lyömättömän viikon blogissa 8.3.2012. Kirjoittajat ovat Espoon tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja Marja Nuora ja Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään, LOVE Ry:n puheenjohtaja Aija Palomäki. He ovat huomanneet kohtaavansa usein naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyviä myyttejä:


1. Lähisuhdeväkivalta ei kosketa minua, se on syrjäytyneiden juttuja!

Aija: Minullakin on akateeminen ura, ja silti olen elänyt useamman kymmenen vuotta väkivaltaisissa ihmissuhteissa. Sen kyllä huomaa, että ihmisten on vaikea tätä ymmärtää, varsinkin kun osapuolilla ei satu olemaan alkoholiongelmaa.
Marja: Yleisesti ottaen naiset kokevat sitä enemmän väkivaltaa tai väkivallan uhkaa, mitä korkeampaan tuloluokkaan he kuuluvat.

2. Joskus sanat eivät riitä kertomaan – vaan nyrkki siinä tarvitaan!

Marja: Suomessa kuolee joka vuosi yli 20 naista lähisuhdeväkivallan uhrina. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa väkilukuun suhteutettuna.
Aija: Täällä väkivaltaan suhtaudutaan ikään kuin sille ei voisi mitään, luonnonvoimana. Jo koulussa asenne on monesti, että ”Koulukiusaamista on aina ollut, ja tulee aina olemaan”.

3.  Rakkaudesta se hevonenkin potkii!

Marja: Seksuaalista väkivaltaa on monen asteista: raiskaus, raiskauksen yritys, seksuaalisesti loukkaava käsiksi käyminen ja loukkaava käyttäytyminen. Suomessa suurin osa on viimeksi mainittua, sitä on kokenut yli puolet naisista. Myös loukkaava käyttäytyminen vaikuttaa naisten hyvinvointiin.
Aija: Oletus Suomessa monesti on, että naisen pitäisi ottaa seksuaalisesti loukkaava käyttäytyminen ”hurtilla huumorilla”, ollakseen ”reilu jätkä” – miksi?

4. Sitä saa mitä tilaa!

Aija: Väkivaltaa selitellään pois. Media muistaa aina kertoa, kuinka esimerkiksi puukotukseen kuollut naisuhri on ollut humalassa tai nalkuttanut.  Todellisuudessa syy väkivaltaan ei koskaan ole uhrin, vaan vastuu on aina, vain ja ainoastaan tekijällä. En minäkään lyö, vaikka kuinka nalkutettaisiin!

5. Riitaan tarvitaan aina kaksi!

Aija: Tätä lausetta olen saanut kuulla todella usein. Väkivalta ja riita ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Riidassa on kaksi tasa-arvoista osapuolta, eikä siinä käytetä systemaattisesti väkivaltaa. Väkivalta taas on vääristynyttä vallankäyttöä, jossa uhrin kokemus on puolustuskyvyttömyys ja avuttomuus. On sama, mitä uhri sanoo tai tekee, väkivaltatilanne elää tekijän tarpeiden mukaan.

6. Ei haukku haavaa tee!

Aija: Henkisen väkivallan erottaa satunnaisesta tölväisystä suunnitelmallisuus, tarkoituksellisuus, tavoitteellisuus ja pitkäjänteisyys. Esimerkiksi jatkuvasti näin: ”Sinusta ei koskaan tule mitään”. ”Olet aina ollut heikko”. ”Ystävättärelläsi Mintulla on paljon paremmat rinnat”.
Marja: Henkinen väkivalta tekee haavan mieleen. Tämä haava voi olla pysyvä. Väkivalta muuttaa perustavalla tavalla uhrinsa käsitystä ihmisyydestä sekä siitä tavasta, jolla ihmiset keskenään toimivat.
Aija: Henkinen väkivalta poikkeaa fyysisestä siinä, että väkivallan ja lämmön vaihtelua ei ole. Tekijä ei välttämättä koe tehneensä väärin, joten hänen ei tarvitse hyvitellä. Uhrinkin voi olla vaikea mieltää kokemaansa väkivallaksi, koska häntä ei ole lyöty. Itsellänikin on ollut sellainen ajatus, että turvakotiin voi mennä vasta kun on ”nenä poskella”. Yllätykseni oli suuri kun sain kuulla, että sinne tullaan useimmiten henkisen väkivallan takia.

7. Minä kyllä lähtisin ensimmäisestä lyönnistä!

Marja: Vain reilu neljännes naisista, jotka olivat kokeneet suhteessaan väkivaltaa, haki apua. Useimmin naiset selittävät asian liian vähäpätöisenä apua hakeakseen.
Aija: Ne, jotka eivät ole kokeneet väkivaltaa, hämmästelevät usein sitä, miksi uhri jää väkivaltaiseen suhteeseen. Ei hän olisi jäänytkään, jos suhde olisi alkanut hakkaamisella. Myös väkivaltainen suhde alkaa romanttisissa merkeissä. Vähitellen suhteeseen hiipii henkistä väkivaltaa ja uhrin minäkuva ja kyky itsenäisiin päätöksiin alkaa heikentyä. Sitoutumisen – esimerkiksi kihlauksen, avioliiton tai lasten syntymän myötä – tekijä usein kokee asemansa niin varmaksi, että hän siirtyy käyttämään fyysistä väkivaltaa. Tässä vaiheessa uhrin irtaantuminen on jo todella vaikeaa yhteisten sitoumusten takia.

8. Heikot sortuu elon tiellä

Aija: Suomessa naisten pitäisi olla hirveän vahvoja. Jopa eron jälkeen oletetaan, että nainen pitää aivan yksin väkivaltaisen ex-kumppanin ”kurissa”, kasvattaa lapset, käy töissä ja hoitaa talouden. Odotukset ovat tosi epärealistiset.

9. Minä olen ainoa, jota kohdellaan näin!

Aija: Moni lähisuhdeväkivallan uhri on eristetty läheisistään ja sukulaisistaan tekijän toimesta. Uhrin eristymistä lisää häpeän tunne.  Häpeä ja syyllisyys siitä, että on väkivallan uhrina, on todella suuri. Itse olen selitellyt jopa murtunutta hammasta lääkärille ontuvalla tekosyyllä: ”Löin sen ovenkulmaan.”
Marja: Neljä naista kymmenestä kertoo kohdanneensa miehen taholta fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai sen uhkaa. Viidesosa naisista on pakotettu, tai yritetty pakottaa, seksuaaliseen välivaltaan. Osuus näyttää olevan lisääntymässä. Tekijänä on myös yli puolessa tapauksista tuttu mies naisen lähipiiristä. Viidennes naisista elää parisuhteessa, jossa on joskus kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa. Lisäksi väkivalta ei lopu avioeroon, vaan runsas puolet väkivaltaisista miehistä jatkaa väkivaltaa,  häirintää tai vainoa myös avioeron jälkeen.
Aija: Jos siis rohkaistuu kertomaan kokemastaan väkivallasta, todennäköisyys löytää samaa kokeneita on Suomessa suuri!

10. Olen hyvä isä vaikka lyönkin vaimoani!

Marja: Riski kokea väkivaltaa kaksinkertaistuu niillä naisilla, jotka ovat lapsena kokeneet isän äitiin kohdistamaa väkivaltaa. Miehistä, joiden isät olivat väkivaltaisia, 41 prosenttia harjoitti väkivaltaa myös omaa puolisoaan kohtaan. Malli väkivaltaiselle käytökselle opitaan lähiympäristöstä, perhepiiristä.
Aija: Tutkimusten mukaan lasta traumatisoi jopa enemmän se, että hän näkee vanhempaansa kohdistuvaa väkivaltaa – verrattuna siihen, että hän olisi väkivallan kohde. Edellisessä tapauksessa lapsi joutuu pelkäämään myös sitä, että hänen huoltajansa kuolee ja hän jää yksin. Parisuhde ja vanhemmuus eivät ole kaksi erillistä asiaa. Parisuhde on lapsen koti. Hyvä vanhempi ei altista lasta väkivallan näkemiselle ja kokemiselle.


MARJA NUORA  JA

AIJA PALOMÄKI