Dokumenttielokuva 482,1 - Rikotun lapsen jäljillä on nyt nähtävillä internetissä

482,1 - Rikotun lapsen jäljillä on Taivi Toikan matka lapsuuden maisemiin. Se on vahva ja mukaansatempaava katsomiskokemus. Elokuvassa tekijä näyttää kipunsa ja heikkoutensa sensuroimatta, eikä katsoja pysty olemaan myötäelämättä. Positiivista pohjatunnelmaa luovat matkan varrella tavatut hyvät ihmiset ja tekijän sammumaton halu eheytyä ja oppia ymmärtämään sisintään.

Koskaan ei kannata luovuttaa, olivatpa diagnoosit mitä tahansa, sanoo Taivi Toikka.

Tämän dokumentin näkemisen jälkeen olo on hyvä, ja jaksaa taas paremmin uskoa elämän kantavaan voimaan ja vaikeuksien voittamiseen.

"Minä olen pelännyt kaikkea mikä liikkuu, mikä puhuu, mikä tulee kohti tai kääntyy pois. Olen pelännyt ruokaa, olen pelännyt peilikuvaani, kävelyä, ulkoilmaa, ääntäni ja elämää. Minä olen pelännyt häntä ja sinuakin olen pelännyt, silloin joskus.

Näen itseni keskellä tyhjää mustaa huonetta. Valoa ei vuoda sisään mistään raosta, sillä ikkunoita ei ole. Oveakaan ei ole eikä lattiaa, joka kantaisi. Hengitän kipua sisääni, tuskaa ulos.
Tilanne, joka minut tähän tuo, on toisinaan sangen arkinen, toisinaan jotain muuta. Pieni sana, sanomattomuus, väärinymmärrys, kosketus, pettymys tai yksinkertaisesti väsymys. Sisältäni kumpuava voimattomuus ei kuitenkaan johdu tilanteesta, vaan se tulee muualta. Sieltä, missä on paikka lapsuuden muistoille ja lokerot rakkaudelle, jonka olisi pitänyt olla olemassa.

Tunnen tämän paikan, olen täällä usein. Tästä paikasta tuli minun lapsuudenkotini. Paikka, josta nyt yritän aikuistua, kasvaa itsenäiseksi, ehjäksi aikuiseksi. Paikka, josta minut on luotu lähtemään."

>Katso elokuva