Mitä voin tehdä, jos pelkään olevani väkivaltainen?

Kaikenlaiset tunteet kuuluvat ihmisenä olemiseen - myös pettymyksen, vihan, loukkaantumisen ja nolostumisen tunteet. Tunne ei ole sama asia kuin toiminta. Kun voimakas tunne valtaa mielen, voit itse valita, miten toimit vai toimitko lainkaan.

Suuttuessaan harva pystyy ajattelemaan ja toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tällöin on hyvä rauhoittua, vaikka poistumalla toiseen huoneeseen tai menemällä ulos. Tunteen liennyttyä ihminen pystyy taas ajattelemaan järkevästi: mistä suutuin ja miksi tämä asia on minulle tärkeä. Suuttumuksen syynä on harvoin se asia, mistä riita alkaa. Taustalla saattaa olla loukkaantumisen tai pelon tunteita. Suuttunut saattaa kokea, että hänet on jollain tavalla ohitettu, hänen mielipiteitään ei ole kuunneltu tai arvostettu. Voi myös pelottaa: jos minusta ei välitetä tarpeeksi, jään yksin.

Tunne. Pysähdy. Mieti. Valitse oikein

Tunteita kuohuttavia asioita ei kannata lakaista maton alle. Kumppanille kannattaa kertoa, mistä loukkaantui, pettyi tai suuttui. Jos ei kerro omista tunteista ja ajatuksista toiselle, hän ei voi tietää niistä. Silloin hän saattaa tietämättään ja tahtomattaan loukata.

Omista tunteista ei voi syyttää muita, eivätkä mitkään tunteet oikeuta käyttäytymään väkivaltaisesti. Riitely kuuluu ihmissuhteisiin, mutta väkivalta ei. Riidan ja väkivallan erottaa toisistaan pelko. Jokaisen tulisi toimia niin, ettei edes vihaisena sano tai tee mitään peruuttamatonta. Sanoja ja tekoja ei saa takaisin. Jos on kuitenkin toiminut toista ja itseään kohtaan väärin, parasta on pyytää reilusti anteeksi ja valita seuraavalla kerralla toisin.

Pohdi toimintaasi kysymysten avulla

Millaisissa tilanteissa pelkään käyttäväni väkivaltaa tai olen käyttäytynyt väkivaltaisesti? Mikä tunne minulla silloin on päällimmäisenä mielessä?

Mihin olen pyrkinyt käyttäessäsi väkivaltaa?

Millä muilla keinoin pääsisin tavoitteeseeni?

Miten toimin vastaavanlaisen tunteen tullessa työpaikalla, opiskelupaikassa tai muualla kuin kotona? Voinko toimia samoin perheessäni?

Miten olen toiminut silloin, kun olen voinut olla tyytyväinen omaan käytökseeni enkä ole turvautunut kumppania tai lapsia pelottavaan tai satuttavaan toimintaan?

Ota vastuu käyttäytymisestäsi ja hae apua

Väkivaltainen ja toista arvostamaton käytös aiheuttaa epäluottamusta ja pelkoa, vaikka fyysisen väkivallan tekoja ei olisi tai niitä olisi harvoin. Oman käyttäytymisen muuttaminen on mahdollista, mutta saatat tarvita tunteidesi ja toimintasi pohdintaan ammattilaisen tukea.

Elämässä ei tarvitse pärjätä yksin. Ota vastuu käyttäytymisestäsi ja hae tukea väkivaltatyöhön erikoistuneilta työntekijöiltä. Sinulla ja perheelläsi on oikeus väkivallattomaan elämään, itsekunnioitukseen ja tukeen.

Salla Hyvärinen

Väkivalta on aina merkki siitä, että jotain on pielessä

Väkivalta ei katso sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, eikä ikää. Se tuottaa kipua, tuskaa ja hämmennystä kaikkialle osapuolille jotka sen kanssa kosketuksiin joutuvat.

Erityisen herkkiä väkivallan seuraukselle ovat lapset, jotka vasta opettelevat oikean ja väärän eroa. Eritoten turvallisuudentunteen järkkyminen on kehittyvälle lapselle tuhoisaa. Lapsen ei tarvitse joutua suoranaisen väkivallan kohteeksi, pelkkä näkeminen ja kuuleminen riittävät horjuttamaan lapsen minäkuvaa, toistuessaan aina syvemmin seurauksin.

Oli kyse mistä väkivallan muodosta tahansa, se on aina suora merkki siitä, että jotain on pielessä. Jos huomaat vaikeuksia itsehillinnässäsi, kannattaa hakeutua avun piiriin. Asioiden vähättely ja pitkittäminen on pahinta mitä voit tehdä.

Joskus ero väkivaltaisen ihmisen ja uhrin välillä voi olla häilyvä. Sen tähden on tärkeää, että jokainen henkilö saa yksilöityä apua juuri omiin ongelmiinsa. Väkivallan kanssa ei koskaan kannata jäädä yksin.

Vaikka avun saaminen veisikin aikaa ja odottaminen tuntuisi turhauttavalta, on tilanteen purkautuminen aina työn arvoista.

>Mistä apua? – osiosta, löydät yhteystietoja auttavista tahoista. Jos et ole varma minne sinun pitäisi ottaa yhteyttä, voit aina lähettää meille sähköpostia osoitteeseen: tuki@yhdistyslovery.org

Meillä jokaisella on vastuu perhe- ja lähisuhdeväkivallasta

Sosiaali- ja terveysministeriön toimintaohjelma lähisuhde- ja perheväkivaltaa vastaan.

Suljettujen ovien takana

Kodin väkivallan vaikutus lapsiin

Kuva: Marjo Sormunen

Lähteet:

http://pre20090115.stm.fi/hl1166700520824/passthru.pdf

http://www.tervesuomi.fi/fi/julkaisu/13277